avajaishumua

Uusi lukukausi on virallisesti alkanut. Sitä ei voi olla huomaamatta, kun bussi kaartaa kampukselle. Joka puolella pyörii naamiaisasuisia opiskelijoita, jotka suorittavat erinäisiä "initiaatioriittejä". Tämän viikon jälkeen tuskin hämmästyn mistään vastaan tulevasta. Tunnelma on huomattavasti karnevaalihenkisempi kuin Helsingin vastaavassa avajais"karnevaalissa".

Eilen olin teologisen tiedekunnan lukukauden avajaisissa (josta kuva), jonne karnevaalihumu ei ihan yletä. Ensimmäinen hämmennyksen aihe oli paikalle valuvien opiskelijoiden katseleminen. Missä ovat alle 30-vuotiaat..? Nuoret opiskelijat olivat selvästi vähemmistönä. No, olihan paikalla sentään kaksi nuorta nunnaa. Ohjelma koostui leikkimielisestä PowerPointilla tuetusta henkilökunnan esittelystä, luennosta sekä opiskelijajärjestöjen virallisesta kokouksesta. Sen jälkeen - onneksi - puutarhassa oli cocktail-tilaisuus. Ennen kuin jutut kääntyi viinin myötä tyypilliselle bilevaihteelle, ehdin tentata paria opettajaa vakammistakin aiheista, kuten sekularisaatiosta ja teologisen tiedekunnan asemasta.

Lavalin yliopisto on tunnustuskuntiin sitoutumaton, mutta teologinen tiedekunta on katolilainen, minkä voitte kuvitella aiheuttavan paljon ongelmia. Tiedekunta on yrittänyt hankkia itselleen lisää tieteellistä uskottavuutta vaihtamalla muutama vuosi sitten nimensä muotoon Faculté de théologie et sciences religieuses. Täällä siis yhdistyy vähän Helsingin tapaan teologia ja uskontotiede. Oma projektini edustaa jälkimmäistä ja meitä pidetään tosi epäilyttävinä ja hereettisinä. Kenties juuri siksi meidät on fyysisestikin eristetty muusta tiedekunnasta, ettemme tartuttaisi muita arveluttavilla ajatuksilla. Avajaisluennossa oli pyritty ottamaan huomioon tiedekunnan kahtalainen luonne, joten se oli dialogimuotoinen. Aiheena oli Juudaksen monet kasvot ja puhujina oma ohjaajani, jonka ala on varhaiskristillisyys sekä teologian puolelta eksegetiikan professori. Nämä kaksi edustivat totaalisen eri maailmoja. Siinä missä edellinen lähestyi aihetta antiikin ja nykykirjallisuuden tekstien kautta tieteellisellä otteella, jälkimmäinen piti hengellisen puheenvuoron ja kuulijat hymistelivät tyytyväisinä. Sitä oli kiehtovaa seurata!

60-luvulle asti Québec kuulema tunnettiin piispajohtoisena provinssina. Sitten poliittinen valta siirtyi konservatiiveilta liberaaleille, yhteiskunta muuttui radikaalisti ja kirkon asemaa ajettiin systemaattisesti alas. Sama sekularisaatioprosessi, mikä Euroopassa alkoi pari-kolmesataa vuotta sitten, tapahtui täällä 40 vuodessa ja huomattavan rajuna. Kirkkoja suljetaan tai muutetaan muuhun käyttöön jatkuvasti, koska seurakunnilla ei ole jäseniä. Tänä vuonna teologisen pappislinjalla aloitti vain kaksi uutta opiskelijaa, eikä muillakaan linjoilla opiskelijoita ole tungokseen asti.

Opiskelijapulan takia professorini matkustelee pitkin maita ja mantuja metsästämässä projektiinsa opiskelijoita. Meitä on täällä tällä hetkellä yksi romanialainen, yksi brasilialainen, kaksi suomalaista ja kaksi québeciläistä. Minultakin on jo tentattu, että aionko jäädä tänne tekemään tutkintoa. Vastaukseksi levittelen käsiäni. Projektimme romanialainen on muuten äärimmäisen melankolinen ja pessimistinen tyyppi. Kävin iloisesti tervehtimässä sitä ja kun se kuuli, että olen täällä yksin, se puisteli päätään ja sanoi, että Québecissä on ihan kamalaa asua, jos on yksin. Sopersin, että toivon kyllä saavani ystäviä, johon tämä ilopilleri kannustavasti totesi, että "kaksi vuotta, enkä ole tutustunut keneenkään paitsi Moaan (minun vuokraemäntäni) ja sekin muutti pois"... Minua lohduteltiin myöhemmin, että tämän romanialaisen sosiaalisen verkoston puute on ihan sen omaa syytä.

Mutta takaisin tiedekunnan avajaisiin. Viini virtasi ja illan mittaan joukosta seuloutuivat esiin hauskimmat (ja sitkeimmät) bilettäjät, jotka kutsuivat minut osallistumaan myös jokaperjantaisiin sushisessioihin. Tänään menen sen sijaan parin työkaverin kanssa testaamaan vesipiippubaaria, sillä Tuomas pitää saada perehdytettyä siihen ennen Kairon matkaamme. Otamme mukaan myös synkän romanialaisen iltaa piristääksemme.