hupinsa kullakin

Kampuksen vieressä on peräti kolme ostoskeskusta. Niistä käydään hakemassa se, mitä tarvitaan ja sitten poistutaan. Tänään sen sijaan kävin tyypillisessä pohjoisamerikkalaisessa ostoskeskuksessa, jonne tullaan viettämään aikaa koko perheen kanssa. Sisältä löytyi muun muassa kaukalo, jossa oli parhaillaan käynnissä lätkämatsi, sekä kokonainen huvipuisto. Telmimme aikamme Luukaksen kanssa vauvojen leikkiparkissa, jossa oli pehmustettu lattia, pehmustetut seinät ja pehmustetut kiipeilytelineet. Se sopii siis yhtä hyvin vauvoille kuin suljetun osaston potilaille. Kävin myös Luukaksen 9-vuotiaan serkkutytön kanssa testaamassa laitetta, jossa on sama efekti kuin putoavassa hississä. Lintsillä on samanlainen, joskin neljä kertaa korkeampi. Tämä mahtui sentään kauppakeskuksen sisään. Kyseisessä kauppakeskuksessa on muuten tällä viikolla avattu Québecin ensimmäinen H&M ja pakkohan minunkin oli sinne ryysiä. Oli kuin olisi kotiin saapunut, kun näki nuo ruotsalaishenkiset pienin kätösin valmistetut trendivaatteet!

Illemmalla herkuttelimme Tuomaksen savustamalla lohella (Tuomaksen vanhemmat olivat lähettäneet Suomesta savustuspusseja Lordi-aiheisessa pakkauksessa - arvatkaa vaan oliko tulli avannut savulta haisevan pakkauksen, jonka päällä on hirviöitä) ja samalla mietimme, mikä oikein on korvannut katolisen kirkon, joka kuten aiemmin sanoin, on menettänyt täysin otteensa québeciläisistä viimeisten vuosikymmenten aikana. Jollakinhan ihmiset sen jättämän tyhjiön täyttävät. Kuulema Québecissä on tätä nykyä kymmenittäin erilaisia hörhökultteja, joista moni on erityisen innostunut avaruusolennoista. Joukkoitsemurhatkaan eivät ole vieraita. Lukekaapa vaikka tästä Solar temple -nimisestä kultista. Siriuksessa tavataan!

Toiset taas kanavoivat intonsa kansallisaatteeseen. En usko, että kirkon vaikutusvallan romahtamisen ja nationalismin äkillisen kukkaanpuhkeamisen samanaikaisuus on sattumaa. Itsenäisyyden puolestapuhujat järjestivät aiheesta kaksi kansanäänestystäkin, joista jälkimmäinen vuonna 1995 oli melkein johtaa uuden valtion perustamiseen: ei-puoli voitti äärimmäisen niukasti prosenttiosuudella 50,58. Tuulen suunta on sittemmin vaihtunut. Tähän asti tapaamani québeciläiset ovat pitäneet suvereniteetin kannattajia nurkkakuntaisina patriootteina. Toki aatteen miehiä löytyy edelleen runsaasti, mutta yleisemmästä asennoitumisesta kertonee viimekeväisten vaalien tulos. Demaripuolue Parti québécois, jonka pääteemana oli uuden kansanäänestyksen järjestäminen mahdollisimman pian, koki suurimman tappionsa vuosikymmeniin.

Illan päätteeksi vielä katkelma keskustelusta synkän romanialaisen kanssa.
minä: Aiotko palata takaisin Romaniaan väitöskirjan valmistumisen jälkeen?
SR: En. Vihaan Romaniaa.
minä: Haluatko sitten jäädä tänne?
SR: En. Vihaan Québeciä.

Hmm. Eikö ole aika sama missä asuu, jos kaikkialla on yhtä epämiellyttävää?