Tämä on yksi harvoista lauseista, joka on jäänyt mieleen latinan alkeiskurssilta. Kaiken kannan mukanani. Tänne tullessani minulla oli mukana kaksi matkalaukkua. Olen sittemmin haalinut ympärilleni lisää tavaraa, mutta tilapäisessä asunnossa asuminen osoittaa joka tapauksessa, miten vähillä tavaroilla oikeastaan tulee toimeen. Asunnossani on vain perushuonekalut ja keittiössä muutamia astioita. Ei mikroaaltouunia, kahvinkeitintä, leivänpaahdinta tai televisiota. Kännykkääkin käytän nykyisin vain kellona. Jos Skype-puheluita ei oteta lukuun, niin en edes muista koska olisin viimeksi soittanut puhelimella. Harvat sosiaaliset rientoni saan sovittua kasvotusten tai sähköpostitse. Aiemmin en olisi voinut kuvitellakaan porskuttavani tyytyväisenä eteenpäin ilman televisiota tai kännykkää. MUTTA: riippuvuus yleensä korvautuu toisella. En tiedä, mitä tekisin ilman kannettavaa tietokonetta ja nettiyhteyttä. Tietokone on kodin viihdekeskukseni. Sen näytöltä katselen leffoja ja tv-sarjoja, luen lehtiä, kirjoitan sähköpostia ja tätä blogia ja kuuntelen musiikkia. Jos kone oikuttelee tai netti ei toimi, iskee heti kovin turvaton olo ja koen olevani täysin eristyksissä muusta maailmasta.
Jos olisin tullut jäädäkseni, varmaan rakentaisin pesää innolla. Mutta kun tietää muutaman kuukauden kuluttua lähtevänsä niin, ettei mukaan mahdu taaskaan enempää kuin kaksi matkalaukkua, tulee jokaisen esineen kohdalla kaupassa mietittyä, että tarvitsenko tätä todella. Ainoa hintavampi hankintani tähän mennessä on tietokoneen kaiuttimet, jotta musiikin kuuntelu olisi mielekästä. Paikallisesta Tarjoustalon vastineesta olen roudannut läjäpäin halpoja keittiötarvikkeita. Prioriteeteistani kertoo hyvin se, ettei minulla ole seinillä tauluja, mutta keittiöstä löytyy jo kaksi irtopohjakakkuvuokaa. Kas jos on tarve leipoa kaksi kakkua kerralla.
2 kommenttia:
Tervehdys, muru. Kiitos edelleen mainioista teksteistäsi! Olen itsekin saanut huomata, miten vähällä voi tulla toimeen - ja vieläpä onnistua nauttimaan siitä. Tällä hetkellä kompastelen muuttolaatikoiden keskellä ja iloitsen jokaisesta pois heitettävästä/kierrätykseen menevästä vempaimesta & vaatekappaleesta. Kaappeja kaivellassa tulee kylläkin vastaan historiaa, jonka soisi myös pysyvän kaapissa..Vaikuttaa siltä, että olet hyvin sulautunut Kanadaan ja se on hienoa luettavaa se! Mutta silti..ikävä on! Nauti olostasi!
Mutta lopulta, mikä elämässä on tärkeämpää kuin kakku? Ystävät tulevat aika lähelle, voi hyvin!
Henrietta
Lähetä kommentti