putin ja hullunkurinen professori

Tiedättehän hajamielisen professorin prototyypin? Sen hieman eriskummallisen ja antisosiaalisen neron, jonka tukka hapsottaa ja katse harittaa ja joka on katoavaa luonnonvaraa nykypäivän yliopistossa, jossa edellytetään pedagogisia taitoja, hallinnollisia kykyjä ja sujuvaa small talkia? Täällä on yksi lajinsa edustaja. Sen nimi on Wolf-Peter Funk, se on kotoisin itä-Saksasta, josta aikanaan loikkasi tänne ja se on guru koptologian saralla. Aloitin tänään Herr Funkin kurssin Philologie et dialectologie de copte I. Kurssilla on lisäkseni kokonaiset kaksi opiskelijaa ja nekin tietysti oman projektimme tutkijoita. Ennen luennon alkua he laittoivat pöytiä uuteen järjestykseen, sillä Herr Funk kuulema hermostuu jos kaikki ei ole paikallaan. Edellisenä lukukautena nämä kaksi opiskelijaa olivat kerran vaihtaneet paikkoja, minkä johdosta Herr Funk ei tiennyt miten päin olla. Tällä kertaa uuden opiskelijan läsnäolo sai häneltä pasmat hetkeksi sekaisin. Seuraava hämmennyksen aihe oli liiallinen tuolien määrä pöydän päässä. Sitten ihmeteltiin hetken miten kummallisella tavalla uusi opiskelija eli minä vasenkätisenä taivuttaa kättään kirjoittaessaan. Seuraavat kolme tuntia perehdyimme keskeytyksettä bohairin murteen saloihin pienimpiä yksityiskohtia myöten.

Illalla tutustuin paikalliseen erikoisuuteen, joka on suosiossa erityisesti pikkutunneilla. Ruokalajin nimi on poutine (lausutaan samalla tavalla kuin itänaapurimme presidentin nimi) ja se koostuu ranskalaisista perunoista, juustosta ja ruskeasta kastikkeesta. Synkkä romanialainen kirosi sen alimpaan helvettiin, mutta itse en tuomitsisi sitä yhtä voimakkaasti. Makuelämys oli, no, mielenkiintoinen.

Aiemmin illalla söin elämäni parasta sushia. Synkkä romanialainen ei tietenkään pidä sushista, kuten ei juuri mistään muustakaan, mutta kertoi kuitenkin anekdootin elämänsä ensimmäisestä sushikokeilusta: hän oli ostanut sitä ruokakaupasta ja paistoi sen paistinpannulla, kun se näytti raa'alta. Synkkä romanialainen on negatiivisuudessaan niin ylitsevuotava, että se menee jo koomisuuden puolelle.

Vuorokausi on juuri vaihtunut, mutta ilma on kuin linnunmaitoa ja lämpötila keikkuu parinkymmenen asteen tienoilla. Kerron tämän vain siksi, koska tiedän, että Suomessa on kylmä. Palelkaa, toverit! (hymy hyytynee minulta talven mittaan)