ilmiöitä

Syksyn must ja hot muodin maailmassa on sähkönsininen. Se kävi selväksi, kun noin joka toisella nuorella naisella bussissa oli senvärinen paita. Puolimatkassa kyytiin astui tyttö, jonka paidassa luki manifestinomaisesti vaaleanpunaisin kirjaimin: viva pink! Aika kapinallista.

Jos olet töitä vailla, niin riennä jo ostamaan lentolippua Québeciin. Lähes kaikkien kauppojen ikkunassa on lappu, jossa etsitään lisätyövoimaa. Henkilökuntavaje taitaa käytännössä tarkoittaa sitä, että myyjiä on vain kaksi asiakasta kohti eikä viittä. Isommissa kaupoissa on myös sellainen ammattikunta kuin kassinpakkaajat. Mutta vaikka erillistä pakkaajaa ei olisikaan, on turha ryhtyä itse pakkaamaan ostoksiaan, sillä silloin astut kassan reviirille ja saat paheksuvia katseita. Kassa siis vetää ostokset lukijan läpi, rahastaa ja pakkaa kassit, ja seuraavat odottavat kiltisti jonossa. Kuinka käytönnöllistä. Ja voi sitä muovikassien määrää...

Rakastan ruokakaupoissa vaeltelua ja erilaisten tuotteiden ihmettelyä. Ihastus muuttuu turhautumiseksi siinä vaiheessa, kun pitäisi löytää jokin erityinen tavara. Turha unelmoida suomalaisten perinneherkkujen pyöräyttämisestä (ikään kuin harrastaisin sitä normaalistikaan), kun kaupassa on tasan yhtä jauholajiketta. Perjantaina olen kutsunut illalliselle toistaiseksi ainoat täällä tuntemani ihmiset, jotka ovat suomalainen kollegani Tuomas, hänen vaimonsa Celine ja Luukas 1 v. Kakkua varten olen etsinyt liivatetta ja kuljeskellut neuvottomana jo useammassa ruokakaupassa. Lopulta luovutin. Maassa maan tavalla. Googletin jonkin amerikkalaisen reseptisivuston ja seuraavaksi aion leipoa brownie fudge chocolate cheece caken. Omat reseptini tuntuvat kovin yksinkertaisilta täkäläisiin leivonnaisiin verrattuna.