"Start spreading the news, I'm leaving today, I want to be a part of it: New York, New York..." hoilaa Sinatra päässäni, sillä huomisaamuna hyppään bussiin, jonka kyljessä on harmaa pantteri. Pantteribussi kuljettaa minut rajan yli aina New Yorkiin asti, ei sentään ihan Johannan kotiovelle.
Eksyin tänään teologisen tiedekunnan väitöstilaisuuteen. Se pidettiin englanniksi, sillä väittelijä oli amerikkalainen, tarkkaan ottaen kaliforniankreikkalainen nainen. Tunnelma oli melko leppoisa ja epämuodollinen. Paikalla oli neljän professorin komitea, väittelijän sukulaisia aina Kyprokselta asti sekä minä ja Tuomas. Silti sain minäkin lämpimän tervetulotoivotuksen iltajuhlaan, joka pidetään puoliltaöin ortodoksisessa kirkossa.
Väitöksen jälkeen tutustuin kampuksen baariin. Kanasalaatti ja vehnäolut olivat sen verran maittavia, että taisin löytää uuden hyvän syyn viettää enemmän aikaa yliopistolla.
Tänään on samalla kertaa ukkostanut, satanut vettä ja rakeita ja aurinko paistanut. Nämä efektit yhdistettynä siihen, että ilta alkoi hämärtyä, vaati minut pysähtymään niille sijoilleni matkalla kukkulalta alakaupunkiin: kyllä tämä kaupunki on sentään kaunis! En ollut yksin sitä mieltä, sillä satunnainen jalankulkija pysähtyi odottamaan minua vain todetakseen, että eikö olekin kaunis ilta. Harmi, että kamera ei ollut mukana, niin tekin uskoisitte meitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti