Joka minua vähänkin tuntee, tietää, millainen herkkusuu olen. Niinpä en malta olla heti alkuun kertomatta paikallisesta ruokakulttuurista. Yksi ennustuksistani osui toteen: täällä todellakin tungetaan vaahterasiirappia ihan joka paikkaan. Olipa kyseessä alku-, pää-, jälkiruoka, juoma tai yöpala, kanadalaisten mielestä vaahterasiirappi kruunaa sen. Vanhassa kaupungissa on herkkupuoti, jonka teema on "1001 makua vaahterasiirapista". Miten niin 1001 makua? Vaahterasiirapista saa tasan yhden maun. Viikon jälkeen tuon tuotteen haju tuntuu jo hieman epämiellyttävältä. Pitkä vuosi edessä sen suhteen.
Mutta muuten täällä - kaikeksi onneksi - hallitsee ranskalainen ruokakulttuuri. Pikkuisista kulmakuppiloista saa ankkaa, vasikkaa, fasaania ja etanoita ja ruoka on joka paikassa joko erinomaista tai taivaallista. Ulkoapäin nuhruinen bistro onkin Suomeen verrattuna fine dining -paikka. Asun kaupunginosassa, joka aiemmin oli vähän huonomaineinen, mutta jota on viime vuosina ehostettu ja jonne on avattu tukuittain uusia ravintoloita ja trendikkätä illanviettopaikkoja, joita suositellaan matkaoppaissakin. Lounasaikaan on tyypillistä, että pääruoan hinnalla (eli noin 7-10 eurolla) saa myös alku- ja jälkiruoan. Tällainen menu on nimeltään table d´hôte eli vieraspöytä. Iltamenut ovat hieman hintavampia, mutta kuvaavaa on, että illastaessani nurkan takana sijaitsevassa bistrossa sain 30 eurolla kaksi alkuruokaa + yllätyspalan, pääruoan, jälkiruoan ja viinit. Jos rahat ei riitä kunnon illalliseen, niin aina voi etsiä käsiinsä créperien, josta saa muutamalla dollarilla erilaisia suolaisia ja makeita lettuja. Apuraha ei valitettavasti riitä jatkuvaan ulkona syömiseen, joten nyt kun 'turistiviikkoni' on ohi, täytyy taas ryhtyä laittamaan itse ruokaa.
2 kommenttia:
Päivi rakas,
Olet "matkallasi" vaiheessa, josta voin muuttolaatikoiden keskellä vain etäisesti haaveilla. Meidän nelihenkisen perheemme elämän pitäisi olla pakattuna laatikoihin parin päivän päästä. Välillä meinaa kyllä usko loppua.
Keskiviikkona suuntaamme mökille rentoilemaan ja odottamaan, että lento Lontooseen lähtee 9.9. Pyöreät vuodet ajattelin ottaa vastaan rapalaa Oulujärvessä uitellen ja vaalalais-thaimaalaista ruokaa nauttien. (Ymmärsit aivan oikein. Vaalassa on suomalais-thaimaalainen ravintola Janoinen hauki. Eläköön maahan- ja maallemuutto!)
Ihana, kun jaoit ruokafiilistelyt kanssamme. Vaikka Lontoon paikallisessa keittiössä ei ole kuulemma kehumista, odotan innolla mahdollisuutta tuhlata äitiyspäivärahani sushiin ja intialaiseen ruokaan.
Tervehdys maailmanmatkaaja! Kiitos, että muistat meitä jälkeesi haikailemaan jääneitä blogilla. Täällä harjoitellaan pitkän tauon jälkeen arkielämää: kourassa tuore lukujärjestys, säädyllisempi asu nostettu esille (siihen voi aamukoomassa sukeltaa) ja herätyskello soimassa klo 7.15. Huomenna nähdään lihassa, kuinka kauan kestää ennen kuin me kesäterässä olevat opet hyydymme. Työtoverit ovat kyllä mainioita, se tuli jälleen todistettua perinteisellä Tallinnan-reissulla! Harras toiveemme on, että kasvua murkkuikäisissä olisi nyt kesällä tapahtunut - erityisesti siellä korvien välissä! Olet ollut paljon ajatuksissani, enkä voi uskoa todeksi, että vuosi pitää kestää ilman taidonnäytteitäsi keittiössä. Tosin, hiihtoloma tykönäsi tuo hetkellisen helpotuksen tilanteeseen! Mutta ennen kuin taas tapaamme, jään hyvillä mielin tutustumaan seikkailuihisi näin netin avulla. Kaikkea hyvää eloosi, palataan pian, vaikkapa skypen välityksellä..!
Lähetä kommentti