Kirjoitan tätä uudessa työhuoneessani, jossa istun ensimmäistä päivää. Ikkunasta näkyy metsää ja metsät vilisevät maaoravia ja murmeleita. Kuinka eksoottista. Muuta viehättävää täällä ei olekaan. Vaikka yliopisto onkin 1600-luvulta, niin kampus on rakennettu 50-60-luvuilla, kun keskustan rakennukset kävivät ahtaiksi. Rakennuskanta voisikin olla suoraan DDR:stä. Helsingin yliopistoon tottuneena kampuselämä on ihan uutta. Täällä on kaikkea, mitä voi kuvitella tarvitsevansa: ravintoloita, kauppa, baari, pankki, asuntola, liikuntatilat uimahalleineen ja kaiken kruunaa maanalainen käytäväverkosto, jota pitkin pääsee rakennuksesta toiseen. Kuulema jotkut afrikkalaiset opiskelijat eivät käy talvella lainkaan ulkona, vaan kulkevat tunneleita pitkin kämpän, luentosalin ja ruokalan väliä.
Groupe de recherche sur le christianisme et l'Antiquité tardive (kristinuskon ja myöhäisantiikin tutkimusryhmä) eli projekti jossa työskentelen, sijaitsee suureksi ilokseni samassa rakennuksessa kuin kirjasto. Oikeastaan tässä rakennuksessa ei muuta olekaan kuin kirjasto ja projektimme tutkijat. Kirjastoja ei ole siroteltu ympäri kampusta, vaan kaikki löytyy saman katon alta ja valikoima on huomattavasti laajempi kuin Helsingin teologisen kirjastossa. Kävin heti tuijottamassa ihastuksesta mykkänä antiikin tekstien lukemattomia editiovaihtoehtoja...
Muu osa teologisesta tiedekunnasta sijaitsee kampusalueen ulkopuolella. Yllätyin kuullessani, että teologiseen tulee vain muutamia uusia opiskelijoita vuodessa ja koko tiedekunta lakkautettaneen tulevaisuudessa, sillä ainoastaan meidän projektimme porskuttaa lihavana ja menestyksekkäänä. Opiskelijoiden vähyys johtuu siitä, että tämä on katolinen tiedekunta, joten täällä koulutetaan pappeja. Kirkko ei vain ole järin kovassa huudossa Québecissä eikä pappeus ole nuorten poikien toiveammatti numero 1. Kirjoitan joskus myöhemmin lisää aiheesta.
Päivän paikallinen outous: luin lehdestä uutisen nuoresta vasta-avioituneesta naisesta, joka taistelee oikeudesta ottaa miehensä sukunimi. Se on nimittäin ollut tässä provinssissa laitonta viimeiset 25 vuotta. Uutisen yhteydessä oli haastateltu jotain yliopiston naistutkimuksen opettajaa, joka vaahtosi moisen käytännön keskiaikaisuudesta ja feodaalisuudesta. "Aivan kuin hevonen vaihtaisi tallia tai nainen siirtyisi perheensä omistuksesta aviomiehensä omistukseen." Erikoinen näkökulma jopa tälläiselle pohjoismaalaiselle feministille, joka itsekin piti sukunimensä avioituessaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti