Brasilialainen lähti takaisin kotimaahansa ja romanialainen suuntasi Kairoon tutkimaan käsikirjoituksia. Sen myötä sosiaalinen elämäni on taas saavuttanut lähes nollatason, jonka katkaisee vain teekkariystäväni sekä satunnaiset yllätykselliset tapahtumat (lauantaina istuin hetken aikaa iltaa kuuden keski-ikäisen porilaismiehen seurassa, jotka olivat täällä kannustamassa poikiaan jääkiekkoturnauksessa ja joihin törmäsin lähikaupassani). Aikani peukaloita pyöriteltyäni ja valiteltuani tylsyyttä, päätin minäkin matkustaa johonkin, etenkin kun lukukausimaksualennus jättää rahallista pelivaraa. Suunnitelmat ystävien luona vierailusta kariutuivat yksitellen: San Francisco - ei, New York - ei, Lontoo - ei, eikä minua huvittanut lähteä yksinäni reppumatkailemaan Latinalaiseen Amerikkaan. Niinpä päätin lähteä romanialaisen seuraksi Egyptiin. Tällä kertaa suunnitelmissa on nähdä muutakin kuin hotelli Kairossa. Menemme toki tervehtimään Nikodemus-toveriani St. Bishoyn luostariin, mutta sen jälkeen suuntaamme Niilin vartta alas. Ensin Aswan, sitten Luxor, josta takaisin Kairoon. Hotellit on jo varattu ja kulkuneuvot katsottu. Jos puhtia ja aikaa jää, niin vuorossa on vielä reissu Siinaille Katariinan luostariin - ja tietenkin vuorelle, jossa Mooses vastaanotti laintaulut. Tiedä häntä, vaikka tälläkin kertaa taivaasta ojennettaisiin jotakin.
Lähden matkaan huomenna. Pysähdyn Lontoossa sen verran pitkään, että ehdin Annan kanssa lounaalle. Kairossa olen perillä torstai-iltana ja takaisin kotiin saavun kaksi viikkoa myöhemmin. Matkalle lähtö on muuten aina aikamoista härdelliä, siis matkaan valmistautuminen eikä pelkkä matkustaminen. Pitää muistaa tyhjentää roskikset, kastella kukat, säätää asunnon lämmitys, heittää jääkaapista kaikki pilaantuva pois, pyykätä kaikki mukaan tarvittava, täydentää lääkekaappia, palauttaa tai uusia kirjaston lainat, hoitaa laskut alta pois ynnä miljoona muuta pientä asiaa, joista yksi muistuu mieleen kun on tekemässä toista. En taida olla erityisen spontaani luonne mitä tulee matkustamiseen. Suorastaan kärsin, jos mukanani ei ole yhtään matkaopaskirjaa, josta tarkistaa missä olen ja missä minun pitäisi olla. Sitä paitsi on hauskaa suunnitella etukäteen keiden kaikkien faaraoiden haudoissa aion pistäytyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti