Tässä on kotikatuni, rue de la Reine. Aiemmin tämä oli kaupungin surullisenkuuluisa huorakatu. Kuulema tällä kadulla liikkui vain niitä, jotka etsivät maksullista seksiä tai niitä, jotka myivät sitä. Mutta muutama vuosi sitten kaupunki päätti siivota alueen. Narkkarit ja bordellit heivattiin kaupungin laitamille Limoilouun. En tiedä, mitä Limoiloun asukkaat olivat tästä mieltä. Todennäköisesti eivät hurranneet. Talot kunnostettiin ja myytiin ja samaan syssyyn koko naapurustoa ehostettiin, niin että tätä nykyä alueelta löytyy - kuten olen aiemminkin jo maininnut - trendikkäitä ravintoloita ja pikku putiikkeja. Asuntoni ulko-ovi ja olohuoneen ikkunat ovat suoraan kadulle pohjakerroksessa, mutta täällä on silti mukavan rauhallista.
Sisään astuessa tupsahdetaan pohjoisamerikkalaiseen tapaan suoraan olohuoneeseen. Varsinaista eteistä ei siis ole. Siirsin ruokapöydän olohuoneeseen ja entisestä dining roomistani tuli työhuone. Huomatkaa sohva, joka on ruma, epämukava ja kaamean värinen, mutta ajaa sentään sohvan asian. Ja siinä on teekkariystäväni mukaan kuulema hyvä nukkua.
Käytävän varrelta löytyy työhuone, keittiö (tai oikeastaan keittokomero), kylpyhuone, ovi takapihalle ja lopuksi makuuhuone. Neliöitä on reilusti ja sen puoleen viihdyn täällä hyvin, mutta näin talvisaikaan täällä on lievästi sanottuna viileähköä. Ostin epäesteettiset kirkkaansiniset karvatossut jotka sujautan jalkaani heti kotiin tultuani, sillä pelkillä sukilla ei jalkaansa rohkene laittaa jääkylmälle lattialle. Kylpyamme on sentään kiva asia ja korvaa saunan ihan riittävän hyvin. Paikallisiin voi kylvää ihmetystä kertomalla, että Suomessa on tavallista - varsinkin uusissa taloissa - että kerrostaloasunnossakin on sauna.
Tässä on kotikatuni, rue de la Reine. Aiemmin tämä oli kaupungin surullisenkuuluisa huorakatu. Kuulema tällä kadulla liikkui vain niitä, jotka etsivät maksullista seksiä tai niitä, jotka myivät sitä. Mutta muutama vuosi sitten kaupunki päätti siivota alueen. Narkkarit ja bordellit heivattiin kaupungin laitamille Limoilouun. En tiedä, mitä Limoiloun asukkaat olivat tästä mieltä. Todennäköisesti eivät hurranneet. Talot kunnostettiin ja myytiin ja samaan syssyyn koko naapurustoa ehostettiin, niin että tätä nykyä alueelta löytyy - kuten olen aiemminkin jo maininnut - trendikkäitä ravintoloita ja pikku putiikkeja. Asuntoni ulko-ovi ja olohuoneen ikkunat ovat suoraan kadulle pohjakerroksessa, mutta täällä on silti mukavan rauhallista.
Sisään astuessa tupsahdetaan pohjoisamerikkalaiseen tapaan suoraan olohuoneeseen. Varsinaista eteistä ei siis ole. Siirsin ruokapöydän olohuoneeseen ja entisestä dining roomistani tuli työhuone. Huomatkaa sohva, joka on ruma, epämukava ja kaamean värinen, mutta ajaa sentään sohvan asian. Ja siinä on teekkariystäväni mukaan kuulema hyvä nukkua.
Käytävän varrelta löytyy työhuone, keittiö (tai oikeastaan keittokomero), kylpyhuone, ovi takapihalle ja lopuksi makuuhuone. Neliöitä on reilusti ja sen puoleen viihdyn täällä hyvin, mutta näin talvisaikaan täällä on lievästi sanottuna viileähköä. Ostin epäesteettiset kirkkaansiniset karvatossut jotka sujautan jalkaani heti kotiin tultuani, sillä pelkillä sukilla ei jalkaansa rohkene laittaa jääkylmälle lattialle. Kylpyamme on sentään kiva asia ja korvaa saunan ihan riittävän hyvin. Paikallisiin voi kylvää ihmetystä kertomalla, että Suomessa on tavallista - varsinkin uusissa taloissa - että kerrostaloasunnossakin on sauna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti