karnevaalihumua

Pääsiäinen on tänä vuonna ennätysaikaisin ja siitä johtuen myös laskiainen. Niinpä on hieman hassua, että Québecin perinteistä kaksiviikkoista talvikarnevaalia vietetään paastonajan jo alettua. Vaikka kuinka moni tässä maallistuneen katolilaisuuden mekassa edes osaisi yhdistää karnevaalin suurta paastoa edeltäväksi uskonnolliseksi tapahtumaksi? Brasilialainen työkaverini kertoi, että Brasiliassa lähes kaikki tosiaan paastoavat. Käytännössä se tarkoittaa yhdestä ateriasta pidättäytymistä päivittäin. Ei kovin paha rasti. Kerroin, että luterilaisessa kirkossa paastoaminen on myös esillä, mutta sitä korostetaan ennen kaikkea henkisenä asiana, siis että tulisi paastota ennen kaikkea jostakin turhanpäiväisestä asiasta tai tavasta, kuten television katsomisesta, jotta kykenisi paremmin keskittymään olennaisten kysymysten pohdiskeluun. Brasilialaisen ja romanialaisen mielestä se oli jälleen hyvä esimerkki siitä, kuinka me luterilaiset emme ota mitään kirjaimellisesti. Olen muuten huomannut, että katolilainen brasilialainen ja ortodoksinen romanialainen tuntevat usein yhteenkuuluvuutta paheksuessaan yhdessä harhaoppista protestanttia. Romanialainen ei kylläkään harjoita uskontoaan järin aktiivisesti, mutta hän katsoo kaikesta huolimatta kirkkokuntansa edustavan Traditiota.

Kaupungilla on siis hulinaa näinä päivinä. Pyörähdin eilen katsomassa, mitä siellä oikein tapahtuu. Yksi pääkaduista oli suljettu liikenteeltä ja keskelle katua oli pystytetty lava, jossa oli parhaillaan menossa tanssiesitys. Täytyy sanoa, etten ole koskaan ennen nähnyt toppapukuisia tanssijoita. Kadun varteen oli rakennettu parikin baaria jäästä. Piipahdin niistä toisessa maistamassa cariboua, joka on jonkin sorttista glögiä. Yhdessä kojussa myytiin vaahterasiirappinekkuja, jotka valmistettiin siten, että kuumaa vaahterasiirappia kaadettiin lumialustalle ja pyöriteltiin siinä kunnes se oli tarpeeksi kiinteää syötäväksi. Eräässä puistikossa oli lumiveistoskilpailun aikaansaannoksia. Pääpuistossa olisi myös tapahtunut jotakin, mitä varten ihmisiä virtasi sinne solkenaan, mutta sinne päästäkseen olisi pitänyt hankkia 10 dollarin hintainen karnevaalipassi, enkä ollut siihen riittävän utelias. Sen sijaan suuntasin takaisin kotiin kokkaamaan savulohta ja sienirisottoa romanialaiselle ja brasilialaiselle. SAVU-savustuspussit ovat muuten mainio väline valmistaa savustettua kalaa kaupunkikeittöolosuhteissa, suosittelen. Kävi ilmi sekin, että Brasiliassa sienelle on vain yksi nimi: olipa kyseessä mikä tahansa lajike, niin se on heidän mielestään vain "sieni". Vastaavasti heillä on useita kymmeniä ilmaisuja hedelmille, joita me tietämättömät nimitämme yksinkertaisesti sitruunaksi ja appelsiiniksi.