arvotaan lisänumero

Posti toi juuri juoksulenkkarini, jotka olin unohtanut talvilomalla Suomeen. Olen lähestulkoon kärsinyt vieroitusoireista kun en ole päässyt lenkille. Nyt otan vakavasti harkintaan, että ryhdynkö treenaamaan puolimaratonia varten. Aikaa on kaksi ja puoli kuukautta, minkä pitäisi periaatteessa riittää kun jonkinlainen pohjakunto on jo olemassa. Mutta se tarkoittaa, että lenkillä pitäisi alkaa ravata 3-4 kertaa viikossa ja osa niistä pitäisi olla oikein kunnolla pitkiä. Katsotaan riittääkö motivaatio vai voittaako luontainen laiskuus. Tässä vaiheessa en siis vielä uhoa, että toukokuussa juoksen varmasti sen 21 km.

Eilisaamuni aloitin eksymällä. Bussit 800 ja 801 menivät juuri nenäni edestä, joten sain nerokkaan ajatuksen hypätä perässä tulleeseen bussiin numero 7. Tiesin, että sekin ajaa kampukselle, joskin eri reittiä ja päätyy toiselle puolelle kampusta. Sitten matkaa tehdessäni tuumasin, että voisin yhtä hyvin ajaa kauppakeskukseen asti ja käydä hakemassa sushia lounaaksi. Kauppakeskus on heti kampuksen takana ja oletin, että jos normaalisti käyttämäni bussi ajaa kampukselta kauppakeskuksen toiselle puolelle, niin tämä ajaa toiselle puolelle. Vaan eipä ajanut. Kun jossain vaiheessa jäin kyydistä pois, ei minulla ollut aavistustakaan missä olin. Satoi märkää lunta ja edellispäivän plussakeli oli muuttanut tiet tappoliukkaiksi. Harhailin ulkosalla nelisenkymmentä minuuttia kunnes päädyin kampuksen laidalle ja sukelsin tunneliin. Seuraavaksi suunnistin sokkona tunnelissa jonkin aikaa, kunnes päädyin ulos oikesta paikasta ja kävin kuin kävinkin hakemassa sushini. Mutta vannoin, etten ikinä enää ota bussia numero 7.

En malta olla näyttämättä, mitä kaikkea nettikirjakaupasta voi hankkia. Romanialainen tilasi italialaisesta kirjakaupasta tämän elämää nähneen edition Torinon museon koptilaisista käsikirjoituksista. Kirja on painettu vuonna 1884. Ei ihan uutuusteos.

Lopuksi vielä päivän paikallinen outous: quebeciläiset rakastavat arvontoja. Joka ikisten kissanristiäisten ohjelmassa on "tirage". Paikkalla olijoiden kesken arvotaan joko lahjakortteja tai sitten ihan puhtaasti rahaa, kuten yliopistolla, jossa arvonnan palkintoina on muutaman sadan dollarin stipendejä. Mistä tulikin mieleeni, että sain sähköpostia, jossa minulle kerrottiin myönnetyn erivapauden ulkomaalaisten opiskelijoiden lukukausimaksusta. Tällä lukukaudella maksan saman verran kuin paikalliset opiskelijatkin. Lukukausimaksu putosi niin ollen 4300 dollarista 1100 dollariin. En siis joudukaan pistämään omia rahojani (lue: Akatemiasta saamaani apurahaa) lukukausimaksuihin, vaan yliopistolta tähän tarkoitukseen saamistani stipendeistä jää jopa rahaa käteen. Oikein mukava yllätys. Lisää samanlaisia, kiitos.