sunnuntai 9. maaliskuuta 2008

muista aina liikenteessa

Kairossa on noin 20 miljoonaa asukasta ja viisi miljoonaa autoa. Tarkkaa asukasmaaraa on mahdotonta sanoa, silla tilastoja ei ole olemassa. Samoin tyottomyysprosentin arvioiminen on vaikeaa maassa, jossa ei kovin innokkaasti harrasteta kirjallisia tyosopimuksia (eika sen puoleen verojen maksamistakaan). Jos tilastoja olisi, voisin veikata, etta yksi Kairon yleisimmista kuolinsyista on liikenneonnettomuus. Olen nahnyt jo tarpeettoman monta lahelta piti -tilannetta. Jos autoja katselee tarkemmin, huomaa, etta suurin osa niista on pienilla lommoilla. Turha niita on menna korjaamaan, kun kohta joku taas tonaisee toiseen kylkeen. Liikennevaloja tassa kaupungissa ei ole montaa ja nekaan eivat ole aina paalla. Tehokkaammin toimii suurissa risteyksissa poliisi liikenteenohjaustehtavissa. Voisin toisaalta kuvitella, etta talla automaaralla lansimainen liikennevalojarjestelma tukkisi kaupungin lopullisesti. Vaikka ruuhkia on nytkin, naennainen kaoottisuus ja kaistalta toiselle puikkelehtiminen takaavat joustavamman liikenteen. Lapsille ei tosin voi opettaa, etta kadun saa ylittaa vasta kun on vihrea valo tai yhtaan autoa ei nay, tai lapsiparka on niilla sijoillaan viela kymmenen vuoden paastakin. Liikennekulttuuri nakyy kyynarpaataktiikkana muuallakin, esimerkiksi jonottaessa saa tosissaan pitaa puolensa.

Ei kommentteja: