excuse me hello good price

Eri maissa on erilaiset hinnoittelukaytannot. Kanadassa minua arsyttaa se, etta ilmoitettuihin hintoihin lisataan kassalla paalle verot. Koskaan ei voi varata valmiiksi tasarahaa, kun ei tieda paljonko tuote lopulta maksaa. Egyptissa sen sijaan hintoja ei yleensa ole kirjoitettu mihinkaan, vaan tuotteen hinta riippuu siita, missa olet, oletko turisti vai paikallinen ja kuinka sitkeasti jaksat tinkia. Eilen kadulla kavellessani sain pakottavan mieliteon ostaa tuorepuristettua appelsiinimehua katukojusta. Jonotin kiltisti ja nain, etta edellani olevat miehet ojensivat myyjalle yhden punnan setelin. Kun tuli minun vuoroni, hinta olikin kivunnut kolmeen puntaan. Eihan se ole edelleenkaan hinta eika mikaan, nelisenkymmenta senttia, mutta sisuunnuin raikean eriarvoisesta kohtelusta niin, etta jatin mehun ostamatta. Olen pohtinut paljon sita, onko hyvaksyttavaa, etta turistilta laskutetaan moninkertainen summa paikallisiin nahden. Toisaalta jokainen Egyptiin tuleva turisti taatusti tienaa enemman kuin paikallinen yksityisyrittaja, joten ostovoima on parempi ja kaikki on silti naurettavan halpaa vaikka siita maksaisi tupla- tai triplahinnan. Sitapaitsi etenkin taalla Luxorissa lahes kaikki paikalliset saavat elantonsa turismista. Kilpailu on kovaa. Veneen, taksin tai hevoskarryn omistaja saattaa joutua odottelemaan suurimman osan paivasta ensimmaista asiakasta ja on siksi jokaisen turistin kimpussa kuin herhilainen. Yhtena paivana han saattaa tienata hyvin, mutta toisena paivana ei juuri lainkaan. Mutta toisaalta onko reilua, etta hinta maaraytyy pelkan kansallisuuden perusteella? Yhta lailla Egyptissakin on rikkaita, jotka kayttavat taksia ja kaikkia muita palveluita maksaen siita saman hinnan kuin koyhat maanmiehensa. Eika ulkomaalainen aina todellakaan ole hyvatuloinen. Romanialainen sanoo, etta kun han kertoo mista on kotoisin, taksikuskit eivat yleensa yrita pyytaa ylihintaa, silla he sympatiseeraavat Romaniaa ja tietavat, etta se ei ole varakas maa.