byrokratian luvattu maa

Edelliseen postaukseeni pitaa lisata, etta heti samana paivana sen kirjoitettuani satuin paikalle, jossa ei enaa ollut lahelta piti, vaan autoilija oli ajanut jalankulkijan yli. Autot kestavat pienia kolhuja, mutta jalankulkijat valitettavasti eivat.

Romanialainen on tuskaillut koptilaisen museon henkilokunnan kanssa. Jotta han paasee nakemaan kasikirjoituksia, pitaa arkistonhoitajan olla paikalla, mutta hantapa ei erityisemmin hotsita istua vahtimassa satunnaisen tutkijan tyota. Niinpa romanialainen on paassyt tekemaan tyotaan vain pari kertaa viikossa ja silloinkin korkeintaan kolme tuntia kerrallaan, kunnes arkistonhoitaja napauttaa kelloaan ja sanoo etta aika loppui, tule takaisin ensi sunnuntaina. Mutta jotta edes nain pitkalle on paasty, on romanialaisen pitanyt ymmartaa tuoda mukanaan pienia lahjoja, vaikkapa makeisia. Varsin pian molemmille on valjennut, etta helpointa olisi, jos romanialainen saisi ottaa valokuvia kasikirjoituksista eika yrittaa kopioida niita tuskastuttavan hitaasti tietokoneelleen. Mutta se vasta vaatikin paperityota. Nyt neljan viikon kuluttua - kun romanialaisella on jaljella enaa viikko taalla - lupa on viimein myonnetty. Jossain vaiheessa romanialainen mietti jo vakavasti koettavansa lahjoa arkistonhoitajan, jotta han saisi ottaa kuvia ilman virallisia lupia. Han oli nimittain nahnyt eraan toisen tutkijan valokuvaavan arabialaisia kasikirjoituksia, niin etta taman ystava oli ollut ovella vahdissa. Onneksi han ei kuitenkaan ryhtynyt tahan, silla tanaan han oli sattunut todistamaan seuraavaa episodia. Samainen tutkija oli jalleen huoneen nurkassa valokuvaamassa jotakin kasikirjoitusta, arkistonhoitajan avustuksella, kun sisaan ryntasi poliiseja, jotka suuntasivat suoraan tutkijan luo ja veivat hanet mukanaan. Egyptilaiset viranomaiset ovat erittain tarkkoja muinaimuistoistansa ja historiallisista esineistaan ja tamankaltainen toiminta on laissa kiellettya. Tutkijaparalle voi hyvinkin olla luvassa vankeustuomio - siis pelkasta valokuvaamisesta.

Tanaan mieleni teki ostaa jokin lehti. Marssin kulman takana sijaitsevaan kirjakauppaan ja nain aikakauslehtihyllyn. Katseeni kiinnittyi Glorian uuteen numeroon. Hetken paastaa aivoni tajusivat, etta se oli suomenkielinen. Vieressa oli viela Oliviankin uusin numero. Myyjat eivat puhuneet englantia, joten en saanut selville, miksi egyptilaisessa kirjakaupassa on suomalaisia naistenlehtia. Valiako halla, onpahan kivaa luettavaa huomenna, kun edessa on taas pitka matka takaisin Kanadaan.