Aion nyt vähän marmattaa, kun olen äkäisellä päällä. Todennäköisesti illallisen valmistuttua ja saatua vatsani täyteen ei mikään enää ärsytä kovasti. Mutta juuri nyt kyllä. Sisällä on kylmä. Ulkona on kylmä. Pahuksen jäätävä viima käy päälle. Bussi on AINA tupaten täynnä. Raivostuttaa olla sillinä suolassa joka aamu ja ilta. Kaiken lisäksi hallitus torjui aloitteen raitiovaunuverkoston rakentamisesta. Ilmeisesti isoilla autoillaan ajelevat päättäjät luulevan joukkoliikenteen olevan kuosissaan. Raitiovaunujen sijaan rahat satsataan luotijuniin, joten jatkossa itse kaupunkiin pääsee nopeammin Montrealista, mutta kaupungin sisällä liikkuminen tulee edelleen takkuamaan.
Talven yli pitäisi ilmeisesti elää pelkillä hampurilaisilla, sillä vihannekset ovat surkeita ja törkeän hintaisia tähän aikaan vuodesta: paprika ja tomaatti esimerkiksi 11 dollaria/kilo. No, sama juttu on kyllä Suomessakin. Jäystetään yhdessä lanttua (jota saa täältäkin) ja unelmoidaan uudesta sadosta.
Kaikki ihmiset ympärilläni ovat rahattomia. Työhuonekämppikseni teki matkalaskun Kairon reissusta jo joulukuun alussa ja on siitä lähtien odottanut rahojaan. Brasilialainen ja romanialainen eivät ole saaneet apurahojaan, joiden piti tulla tammikuun alussa. Lisäksi projektin johtaja ei ole vielä vaivautunut kirjoittamaan työsopimuksia opiskelijoidensa kanssa, jotta he saisivat pientä palkkaa projektille tekemistään töistä. Ketään ei yliopistolla tunnu kiinnostavan, että rahoja ei makseta ajallaan. Tuskinpa silti yhdenkään professorin palkanmaksu takkuaa. Brasilialainen sentään asuu - kuten aiemmin mainitsin - Opus Dein asuntolassa, jonka vuokraan kuuluu kaikki ateriat, joten hän voi tallustella rahattomana kodin, koulun ja kuntosalin väliä sentään vatsa täynnä. Sydämistynyt olen moisesta piittaamattomuudesta. Täytyy sanoa, että Helsingin yliopisto on tässä suhteessa huomattavasti parempi työnantaja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti