Uuden lukukauden alkaessa olen aina täynnä tarmoa ja suuria suunnitelmia, jotka eivät yleensä realisoidu ihan siinä määrin kuin ajattelin. Tai ainakaan tehokkuustaso ei pysy yhtä korkealla koko lukukautta. Aloitin jälleen kerran lupaavasti: olen kirjoittanut rästiin jääneen esseen sekä kirja-arvostelun ja luonnostellut artikkelia, joka tulee toiseutta antiikin maailmassa käsittelevään kirjaan. Koptin luentokin alkoi jälleen, joskin nukuin puolet siitä. Joskus on vain hetkiä, jolloin hereillä pysyminen on miltei mahdotonta ja sellainen oli juuri kun luento alkoi. Voitte arvata, että jos opiskelijoita on vain kolme, niin yhden nuokkuminen on aika näkyvää ja kyllä Herr Funk sitä kommentoikin... Tauolla kävin hakemassa kahvia ja läpsimässä itseäni poskille, niin että toinen puolitoistatuntinen meni lopulta hyvin. Funk osaa pahimmillaan olla äärimmäisen kuiva ja tuntuu siltä, että se puhuu enimmäkseen itselleen eikä muille. Ensi viikolla täytyy yrittää palauttaa mieleen, mitä opin syksyn aikana syyriasta ja ryhtyä jälleen käännöspuuhiin. Näiden lisäksi iltalukemistooni kuuluu myös romanian opiskelua. Romanialaisen sukulaiset eivät puhu lainkaan englantia ja kovin mielelläni haluaisin kyetä kommunikoimaan heidän kanssaan muutenkin kuin hymyilemällä ja nyökyttelemällä, mikä on pääasiallisin tapani viestiä unkarilaisen kälyni isovanhempia tavatessa. Tilasin netistä oppikirjan ja olen jo menossa verbien taivutuksessa. Romania kuuluu romaanisiin kieliin eli toisin kuin muut itä-Euroopan maiden kielet se on kehittynyt suoraan latinan pohjalta. Sitä äännetään samoin kuin kirjoitetaan, mikä on suomalaiselle ilahduttavaa. Itse asiassa pelkästään ranskan ja latinan opintojen pohjalta romaniaa pystyy jo auttavasti lukemaan ja puheestakin saa napattua yllättävän paljon sanoja.
Projektimme täällä on suorittanut merkittävän kulttuuriteon ja julkaissut yksissä kansissa ranskankieliset käännökset kaikista Nag Hammadin kirjaston teksteistä. Sitä juhlistettiin niin näyttävästi kuin yliopistolla kyetään eli järjestettiin cocktail-tilaisuus kutsuvieraille (erinomainen buffet-tarjoilu) ja sen jälkeen avoin yleisöluento aiheesta (kenen nerokas idea oli tarjota ensin cocktailit ja sitten kahden tunnin luento?). Luento oli turhan yleistajuinen ja perusteellinen, että sitä oli jaksanut seurata kohteliaasti kaikki 120 minuuttia, joten kolmen hengen seurueemme liukeni jo vartin jälkeen varauloskäynnin kautta äänettömästi ulos. Juhlat on taas juhlittu vähäksi aikaa ja arki jatkuu jälleen hiljaisena. Talvi on hiljentänyt kaupungin kokonaan tai kenties kaikki vain keräävät voimia tulevan kesän 400-vuotishulinoihin, mutta juuri nyt täällä ei tapahdu niin maan mitään. Hollywoodin käsikirjoittajien lakkokin on keskeyttänyt suosikkitelevisiosarjani, mutta onneksi sentään netistä löytyy vanhoja tuotantokausia, joita en ole vielä nähnyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti