lauantai 6. lokakuuta 2007

eläviä mereneläviä

Ottaen huomioon, että suhtaudun varauksella niinkin arkipäiväiseen ruokalajiin kuin katkarapuihin, olen osoittanut tällä viikolla huomattavaa urheutta sen suhteen, mitä suuhuni pistän. Keskiviikkona illallistimme suositussa sushiravintolassa. Suurin osa listan kaloista ei sanonut minulle mitään, eikä muuten edes seurueemme natiiville. Maistoin haita, raakana tietysti. Se ei itse asiassa ollut mitenkään erityisen maukasta, mutta suhtauduin siihen yleisenä kostona kaikkia maailman tappajahaita kohtaan: purkaa vaan meitä, me puremme takaisin. Sen sijaan ankerias on uusi suosikkini sushin päällisenä.


Varsinainen koitos oli kuitenkin edessä eilen, kun vietimme osteripäivällisiä professorini luona. Kertailin osterisananlaskuja, kuten "se, joka ensimmäisen kerran maistoi osteria, oli äärimmäisen rohkea yksilö" ja "jos ostereilla olisi silmät, emme söisi niitä". Ei mitään kovin esteettistä muonaa, kuten kuvasta näkyy ja ne todella syödään elävänä. Yllättävän sutjakkaasti sain niitä kuitenkin kurkusta alas. Kuva on todiste elämäni ensimmäisestä osterista, huomatkaa neuvova sormi. Jälkiruoaksi olin tehnyt Ellen Svinhufvud -kakun, joka osoittautui menestykseksi.

Ensimmäistä kertaa tuli istuttua iltaa lähimpien työkavereiden kesken ja tunnelma oli oikein rento. Jopa synkkä romanialainen viihtyi :-)

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mietin tässä, jotta syödäänkö niiden ostereiden kanssa ihan jotain muutakin kuin sitten Svinhufvudia (jälkimakua peittämään)? Mitähän juomaa mahdollisesti suositellaan? :) t. gourmet-kerholainen A.

päivi kirjoitti...

Osterit on kai periaatteessa alkupalan tyyppinen juttu, että pelkästään niitä sitruunalla tai vihreällä tabascolla höystettynä. Me oltiin kyllä hankittu lisukkeeksi mozarellasalaattia, leipää ja juustoja. Juomaksi valkoviiniä.