Joko gnostilaisen mytologian pahansuovat arkontit vainoavat minua tai Kanadan ilmasto ei vain sovi minulle. Olen yleensä perusterve ihminen, mutta nyt puskee kaikennäköistä kremppaa oikein olan takaa. En ole vielä kunnolla parantunut flunssasta, kun onnistuin saamaan seuraavan vaivan lentokoneessa paluumatkalla: uskokaa tai älkää, minulla on veritulppa jalassa. Tarkalleen ottaen kaksi, mutta ne on pinnallisia laskimotukoksia, joten lääkitystä ei ainakaan toistaiseksi ole aloitettu. Onneksi päätin mennä lääkäriin, kun tajusin yhdistää mielessäni oudon pohjekivun ja äskettäisen lentomatkan. Turha huolestua, en ole hengenvaarassa, mutta pahimmassa tapauksessa joudun perumaan San Diegon matkan. Keskiviikkona on seuraava ultraäänikuvaus ja vasta sen jälkeen lääkäri kertoo, päästääkö se minut lentokoneeseen perjantaina. En mistään hinnasta haluaisi jättää elämäni ensimmäistä SBL-konferenssia ja esitelmää välistä!
Terveyskeskuksen lisäksi nyt on sitten tullut nähtyä paikallinen sairaalakin. Lääkärit eivät edelleenkään käytä valkoisia takkeja, mutta odotushuoneen telkkarista tulee tuttu ja turvallinen Kauniit ja rohkeat. Eilen vietin siellä kuusi tuntia, tänään vaivaiset neljä. Odottaminen alkaa käydä hermoille. Onneksi illaksi on luvassa muuta puuhaa. Menen synkän romanialaisen kanssa romanialaisen elokuvan festareille. Äkkiseltään teema kuulostaa oudolta, mutta Québecissä on itse asiassa useamman tuhannen romanialaisen yhteisö. Synkkä romanialainen ei tietenkään ole tekemisissä maanmiestensä kanssa, sillä miksi tavata ihmisiä, joiden kanssa ei ole muuta yhteistä kuin kieli.
Ai niin, viimeksi unohtui mainita, mikä on suurin puheenaihe täällä tällä hetkellä. Palatessani Kairosta otin lentokentältä taksin kotiin ja selailin matkalla päivän sanomalehteä, jossa kerrottiin, että Montreal Canadiensin kapteeni Saku Koivu oli lausunut avajaissanat ennen pelin alkua - mutta ainoastaan englanniksi. Siitäpä vasta älämölö nousi ja sama virhe tuskin tulee enää koskaan toistumaan. Saku ranskan kurssille, mars mars!
4 kommenttia:
Pikaista paranemista! En tiennyt, että lentosukat olis paikallaan jo alle kolmekymppisille. Pitääpä hankkia!
:) Anna T.
Ohhoh - onpa tosiaan hyvä, että hankkiuduit lääkäriin! Itselleni ei olisi tullut mieleenkään, että lentomatka ja pohjekivut liittyisivät jotenkin toisiinsa. Toivottavasti pääset kuitenkin matkaan! Toisaalta, toivoa myös sopii, ettei uusi lentomatka aiheuta samaa...
Joo, täällä on myös lehdissä taivasteltu tuota Saku Koivuun kohdistettua äkäilyä. Sanotaanko nyt vaikka niin, että suomalaisen näkövinkkelistä vaatimus ranskan käytöstä tuntuu aavistuksen...hhhmmmm.... kohtuuttomalta. No joo, en ryhdy räkyttämään asiasta.
(Olen muuten huomannut blogiasi lukiessani odottavani, joko taas kuulemme lisää synkästä romanialaisesta. Kiitos, että palkitsit odotukseni :oD )
Paranemisia täältäkin! Toivottavasti pääset San Diegoon kuitenkin.
Lontoossakin ollaan peukut pystyssä, että pääsisit matkustamaan San Diegoon.
Siltä varalta, että lentokielto tulee, Teemu kartoitti muita matkustusmahdollisuuksia Google Mapin avulla.
Googlen mukaan matkaa Quebecista San Diegoon on autolla vain vähän alle 5000 kilometriä ja sen pitäisi taittua noin 46 tuntiin - toki ilman taukoja.
Jäämme odottamaan kuulumisia suuren jännityksen ja myötätunnon vallassa.
Lähetä kommentti