orientaaleja elamyksia

Kairo on yhta kaoottinen kuin muistinkin, paitsi etta liikenne on viela jarjettomampaa. Joka kerta katua ylittaessa tekee mieli tehda ristinmerkki ennen autojen sekaan syoksymista. Taktiikka on nayttaa maaratietoiselta ja valttaa akkinaisia liikkeita. Ei siis saa pysahtya keskella katua tai ryhtya yhtakkia juoksemaan tai autoilijoiden etaisyyslaskelmat menee pieleen. Toistaiseksi olen onnistunut selviamaan hengissa ja mita enemman taalla tulee oltua, sita enemman tekee mieli hypata taksiin kavelemisen sijaan. Taksikyydin huono puoli tosin on se, etta harva kuski puhuu englantia eivatka he todellakaan osaa lukea karttoja. On siis aika sattuman kauppaa, mihin paatyy.

Tanaan meilla on vapaapaiva, joten ehdin piipahtaa netissa ja pyoria kaupungilla. Tama on vasta toinen kerta kun naen Kairoa paivanvalossa, silla seminaarimme on kestanyt joka paiva iltakuuteen. On vahan holmo olo viettaa melkein kaikki aika hotellissa, vaikka ei viiden tahden olosuhteissa mitaan valittamista olekaan. Iltaisin olemme sukeltaneet kaduille ja etsineet ruokapaikkaa. Matkaoppaissa mainitaan suurinpiirtein samat paikat, joten pari kertaa on kaynyt niin, etta olemme lahteneet illallistamaan pienissa porukoissa, mutta olemme kuitenkin toisistamme tietamatta paatyneet kaikki samaan paikkaan... Illallisen jalkeen tapanamme on viela istua myohaan hotellin kattoterassilla, nauttia lampimasta illasta (paikallisten mielesta kylmasta) ja katsella Niilia. Younet tuppaa jaamaan vahan lyhyiksi ja vissiin jet lag painaa myos, niin etta valilla taytyy taistella pysyakseen hereilla seminaarin tylsimpien keskustelujen aikana. Tanne tultuani olin valvonut yli 30 tuntia putkeen, silla itaan pain matkustaessa yksi yo havisi valista kokonaan. Matka meni kuitenkin ihan sujuvasti, toisin kuin ryhmamme norjalaisjasenilla, joiden matkanteko kesti kaksi vuorokautta. Heidan lentonsa Oslosta Frankfurtiin oli aavistuksen verran myohassa, niin etta he saapuivat jatkolennon portille pari minuttia myohassa, eika heita enaa paastetty sisaan, silla heidan lippunsa oli jo myyty eteenpain! Erittain asiakaspalveluhenkista toimintaa Lufthansalta. He viettivat yon Frankfurtissa, mutta eivat mahtuneet aamukoneenkaan kyytiin, vaan saapuivat vasta seuraavana yona ja silloinkin eri reitteja. Lisaksi suurimman osan matkalaukut olivat tietenkin havinneet silla valin. Maanantai-aamuna seurassamme oli siis pahantuulisia norjalaisia.

Toistaiseksi matkan ehdoton kohokohta on ollut vierailu Koptilaisessa museossa. Kyseisessa paikassa sailytetaan kaikkia Nag Hammadin koptinkielisia kasikirjoituksia, siis teksteja, joita seminaarimme osanottajat tutkivat. Emme olleet etukateen varmoja, saisimmeko nahda enempaa kuin perusnayttelyn, mutta paikan paalla henkilokunnan avuliaisuus loi kaikki allikalla: saimme vapaasti tutkia kaikkia teksteja. Sen kuin vain pyysimme haluamamme koodeksin sivua ja se annettiin kasiimme. Olisittepa nahneet ne haltioituneet ilmeet! Tassa sita nyt ollaan ja tuijotetaan teksteja, jotka joku munkki on kopioinut huolella 1600 vuotta sitten. Olin yllattynyt kasikirjoitusten hyvakuntoisuudesta, teksti oli helposti luettavaa ja siistia. Kasiala vaihteli koodeksista toiseen ja "minun" tekstiani haukuttiin lapsen kirjoittamaksi. Meilta oli keratty kamerat pois ennen sisaan astumista, mutta yksi ryhmamme jasen oli salakuljettanut kameran ja otti kuvia ei niinkaan teksteista itsestaan, vaan meista katsomassa niita. Ilmeet ovat paljonpuhuvia. Vartijat pitivat meita todennakoisesti hulluina kun jaksoimme vouhkata joistakin vanhoista paperinpaloista, mutta luulen, etta tyontekijat olivat mielissaan nahdessaan niin monta nuorta ihmista, jotka olivat niin innoissaan heidan tyostaan ja siksi olivat niin suopeita meita kohtaan. Normaalisti kasikirjoitusten nakeminen edellyttaa kuukausien paperisotaa.