jäähyväistunnelmissa

Siitä on jo melkein kaksi vuotta, kun tulin Québeciin ensimmäisen kerran. En voi sanoa juurtuneeni erityisemmin tähän kaupunkiin, mutta haikeutta on silti ilmassa, kun on aika sanoa hyvästit. Olen lähtenyt täältä jo kahdesti, mutta tällä kertaa paluuta ei ole tiedossa. Ei tähän maailmankolkkaan ihan vahingossa eksy eikä tiedossa ole hyvää syytä uudelle visiitille.

Olen iloinen, että pääsen tästä kämpänrotjakkeesta eroon. Viimeisin ärsyyntymisen aihe oli vuotava lämminvesivaraaja. Vuokranantaja ei pitänyt erityisemmin kiirettä korjaajan hankkimisessa, niinpä viikon ajan jouduimme aina avaamaan boilerin hanan kun tarvitsimme kuumaa vettä ja muistamaan sulkea sen jälkikäteen. Vettä pääsi siltikin valumaan parketille (kuka oikein asentaa parketin lämminvesivaraajan alle??), joten huolimaton vuokraisäntä voi joutua uusimaan lattian.

Pakkaaminen ja muuttaminen on ikävää puuhaa. Stressitasoja nosti erityisesti rahdin hankkiminen romanialaisen kirjoille. Merirahtia järjestäviltä firmoilta olisi pitänyt pyytää tarjous hyvissä ajoin. Nyt aika loppui kesken kun pääsiäinenkin puski päälle. Kovin montaa firmaa emme edes onnistuneet löytämään ja hintahaitari oli melkoisen kirjava. Kallein pyysi yhden kuutiometrin kuljetuksesta melkein tuhat dollaria. Päädyimme lopulta lentorahtiin, sillä Air Canada kuljettaa laatikot viidessä päivässä ja jopa halvemmalla kuin monissa firmoissa meriteitse. Sadan kilon hinnaksi tulee reilu 500 dollaria, joten ei tämä mitenkään ilmaista lystiä ole. Romanialainen on kuitenkin nähnyt niin paljon aikaa, vaivaa ja rahaa kirjakokoelmansa hankkimiseen, ettei sitä mitenkään voinut jättää tänne.

Viimeinen viikko on kulunut hyvästien merkeissä (ja minun osaltani esitelmää kirjoittaessa, minkä johdosta pääsiäisloma jäi välistä). Eilen teimme viimeisen sunnuntaikävelyn vanhaan kaupunkiin, nautimme viimeiset leivoskahvit Paillardissa ja räpsin viimeisiä kuvia kuin paraskin japanilaisturisti. Olen käynyt syömässä viimeiset sushit ystävän kera, jonka kanssa olemme kolunneet läpi kaupungin sushiravintoloita (testikohteita on takan kuusi sekä sushitaksi). Olemme myös kestinneet työkavereitamme ja meitä on kestitty. Erityisesti parin ystävän hyvästeleminen oli vaikeampaa kuin odotin. Ehkä jonkinlaista juurtumista tänne on päässyt tapahtumaan puolivahingossa, ihmisten kautta. Toivon, että lähitulevaisuudessa saan vuorostani emännöidä heitä. Lupauksia vierailusta on tehty ja niistä tullaan muistuttamaan.

Hei sitten, Québec!