sunnuntai 10. elokuuta 2008

kotikaupunki

Säät eivät ole varsinaisesti suosineet suomalaisia tänä kesänä, mutta juuri Romaniasta palattuani oli sentään parin viikon jakso, jolloin aurinkoa näki ja lämpötilakin pysytteli kesäisissä lukemissa. Yhtenä tällaisena päivänä polkaisin Taivaskalliolle päivää paistattelemaan. Auringon tuoksu iholla on jotakin, jota pitkinä talvi-iltoina syvästi kaipaan. Jotain perisuomalaista oli myös kahinassa, jonka tuuli saa aikaan koivun lehdistössä. Tuolloin mietin, että mahtaako Euroopassa olla toista pääkaupunkia, jossa voi parissa minuutissa polkea kotoa luonnon keskelle rikkumattomaan rauhaan vaille muiden ihmisten seuraa.

Pitkään poissa oltuaan kotikaupunkinsa näkee alkuun hieman eri tavalla. Laskeuduin Helsinki-Vantaalle kesäkuun ensimmäinen päivä ja jo ilmassa ihmettelin allani avautuvaa metsäistä maisemaa, jonka rikkoi vain vesistö siellä täällä. Kaiken sen luonnon keskelle oli sitten ripoteltu muutamia hassuja kerrostaloja. Matkalla lentokentältä Käpylään ympäröivä vehreys ja vihreys oli häkellyttävää. Quebecissä on toki sieviä puistoalueita, mutta kaupungin yleisilme ei ole mitenkään vihreä. Omakotitalolähiöissä pihat ovat pienehköjä ja niitä hallitsee hyvin hoidettu nurmikko. Muita istutuksia saati sitten puita ei juurikaan ole. Helsingissä taas kerrostalojen pihoilla on lähes poikkeuksetta puita ja varsinainen metsä alkaa usein jo kivenheiton päässä.

Olen ylpeydellä esitellyt romanialaiselle kliseisintä Helsinkiä: Senaatintoria, meren rantoja, Suomenlinnaa ja vastaanotto on ollut ihastunutta. Reiluuden nimissä päätin kuitenkin viedä hänet myös kierrokselle rumimpaan Helsinkiin, jotta kuva kotikaupungistani olisi vähän tasapainoisempi. Kiersimme niin ollen itä-Helsinkiä ja Jakomäkeä, mutta yllätyksekseni itsellenikin nämä huonomaineiset asuinalueet eivät olleetkaan niin ankeita kuin mielikuvissani. Edes Merihaka ja Itä-Pasila eivät tehneet vaikutusta romanialaiseen, joka suhtautui huvittuneesti epätoivoiseen pyrkimykseeni osoittaa Helsingistä jotain rumaa. Tässä suhteessa mikään ei vedä vertoja Romanialle. Monien yksityiskohtien merkitystä jouduin tosin selostamaan. Mikä funktio on niillä harjaksilla, jotka nököttävät jokaisen kerrostalon ovensuussa? Kas, en ole koskaan tullut ajatelleeksi, että jonkun mielestä on omituista että talon ulko-oven vieressä on säännönmukaisesti väline, jolla puhdistaa jalkineensa. Rapakelin kansan keksintö. Keittiön kuivauskaapin esitteleminen ei heti herättänyt odottamaani ihastunutta reaktiota sen neroudesta, mutta hiljalleen se on myönnetty käytännölliseksi. Savukalat ja korvapuustit (joita leivoin menestyksekkäästi myös Romaniassa) saivat osakseen suitsutusta ja ylipäänsä romanialainen kehui suomalaisten raaka-aineiden maukkautta. Kahvi sen sijaan on pahaa, kuulema.

4 kommenttia:

Tino Rossi kirjoitti...

Venäläistä tuttua ihmetytti suomessa erityisesti joutomaan puute. Kun tontti loppuu niin sen jälkeen on siistiä metsää tai peltoa, ei mitään kuoppaista kenttää täynnä soraa ja roskia. Jokainen neliö on jossain
käytössä toisin kuin itäisessä naapurissamme. Nähdessään kunnan miesten siistivän maantien varsia hän alkoi nauraa. Huomioliivimiehet ja vilkkuvalot kilometrien päässä asutuksesta olivat kuulemma kohtuutonta sosiaalidemokratiaa. Eihän tienvarsien roskat ja vesakot häiritse ketään.

päivi kirjoitti...

Voihan asiaa tosiaan katsoa tuoltakin kantilta. Oman kodin ja pihan viihtyisyysaste nousee huimasti jos vieressä on kaatopaikkaa muistuttava alue. Tunteeko tämä venäläinen olonsa kotoisaksi Ulliksella heti vapun jälkeen?

Tino Rossi kirjoitti...

Kärjistysvaara! Venätällä on vähän semmoinen meininki että omaa pidetään kunnossa ja yhteisellä ei ole mitään väliä. Koskee jopa rappukäytäviä. saastaiselta, pimeältä (lamput rikottu) tasanteelta kuljetaan todella puunattuihin yksityisasuntoihin. Jotenkin onnistuvat aivoissaan kääntämään "ei kuulu mulle" vipusen päälle. Semmoinen aiheutti minussa jupinaa ja vastahankaa, ajatustenvaihtoa ei paljoa syntynyt koska kumpikaan ei ymmärtänyt toisen motiiveja.

Julkisella puolella on kanssa samaa meininkiä, vastuualueet näkyvät selvästi. Tori voi olla siisti mutta sen laidalla olevalla tontilla on rojuun hautautuneita autonraatoja, ne eivät kertakaikkiaan kuulu torin siivoukseen.

Ulla kirjoitti...

Ehkä se rumakin Helsinki kuoriutuu näkyviin joskus marraskuun tienoilla... Joutomaita löytyy kyllä myös sanon minä! Mutta ehkä silti on viisainta etsiä kauneutta ja nauttia siitä, realismia unohtamatta.