Parilla kaverilla on ollut tämä meemi blogissaan, joten huvituinpa minäkin miettimään menneitä.
10 vuotta sitten, 1998...
1) asuin Vallilassa kämäisessä osakuntayksiössä, jota rakastin niin kuin ensimmäistä asuntoaan vain voi, ja joka sijaitsi niin "kaukana", etteivät ystäväni vaivautuneet kyläilemään siellä
2) opiskelin teologiaa toista vuotta - tiesin siis kaikesta kaiken - ja olin juuri aloittamassa osa-aikatöitä TYT:n toimistonhoitajana
3) ystäväpiirini alkoi vakiintua teologityttöjen, erityisesti Körttiksellä asuvien ympärille
Viisi vuotta sitten, 2003...
1) olin tympääntynyt opintoneuvojan työhöni
2) en tiennyt, mitä haluan isona, joten hain monenlaisia eri töitä, en päässyt yhteenkään haastatteluun ja pelkäsin joutuvani viettämään loppuelämäni opintotoimistossa
3) edellisestä johtuen päätin saada gradun valmiiksi seuraavana keväänä (niin kuin sainkin), joten työpaikalla tuli vietettyä myös iltoja ja viikonloppuja, mutta yllättävää kyllä aikaa jäi myös muulle elämälle
Kolme vuotta sitten, 2005...
1) olin saanut ensimmäisen apurahani ja aloittanut väitöskirjan tekemisen intoa, tarmoa ja onnea täynnä
2) monivuotiselle lauluharrastukselle musiikkiopistossa olin sanonut hyvästi edellisenä keväänä, ja harrastusten paikan nappasivat elämäntaparemontin myötä juoksu ja kuntosali (uinti taisi tulla kuvioihin mukaan vasta seuraavana vuonna - niin syvässä oli uimahallineuroosi koululiikunta-ajoilta)
3) monen vuoden tauon jälkeen aloin taas matkustella: kesällä Roomassa, syksyllä Budapestissa ja ihka ensimmäisellä työmatkalla seminaarissa Tanskassa
Vuosi sitten, 2007...
1) vaihdoin siviilisäätyä ja asuinmaata
2) olin juuri palannut Kairosta ja San Diegosta ja saanut ensimmäisen veritulppani
3) valmistelin itsenäisyyspäivän bileitä tuttavilleni Québecissä ja tutustuin romanialaiseen yhä paremmin
Eilen...
1) en jaksanut lähteä yliopistolle, vaan pidin etätyöpäivän kotona
2) kävin pitkällä kävelyllä minulle tuntemattomalla asuinalueella ja päätin etten enää vastaisuudessa syö hot dogeja
3) harmittelin uudelleen hajonnutta jääkaappia, joka oli täynnä ruokaa ja hetken päästä tyhjensinkin sitä jo jotta tilalle saatiin tuotua uusi sekä opettelin käyttämään liian monimutkaiselta vaikuttaa uutta uunia
Tänään...
1) kävin aamulla sairaalassa toteamassa, että veritulppa on jo liuennut pois
2) teen kotoa käsin sanahakuja kreikkalaisten ja latinalaisten tekstien tietokannoissa ja yritän saada Jouluradiota kuulumaan
3) aion leipoa pipareita, mikä jäi eilisillan hässäkän vuoksi tekemättä
Huomenna...
1) shoppailen karjalanpiirakkatarvikkeita sekä joululahjoja kummilapsille
2) menen vaihteen vuoksi yliopistolle
3) illalla menen katsomaan romanialaisten elokuvien festivaalien avajaiselokuvaa "La reste est silence"
Ensi vuonna, 2009...
1) minut vihitään papiksi
2) tiedän toivottavasti tarkemmin, mihin maahan tulemme seuraavaksi asettumaan
3) käyn vihdoin tervehtimässä ystäviä Lontoossa ja Wienissä ja ihailemassa puukirkkoja itäisessä Romaniassa
4 kommenttia:
Ohoo, tuo viimeinen yllätti. Mihin tehtävään saat pappisvihkimyksen, laitokselleko? hyvä päätös, eikä ollenkaan niin raskas taakka kuin ennalta ajattelis. Pahimmat painit on sullakin varmaan takana tän pappisasian suhteen.Grattis!
Kiitos Lotta! Ihan oikein arvelit, minut vihitään "teologisten tieteiden opettajana". Kriisit ja angstit asian suhteen on tosiaan takanapäin ja tuntui siltä, että nyt on tämän ratkaisun aika.
Minä haluaisin jonain päivänä nähdä Romanian kirkkoja ja luostareita. Jää osaltani hamaan tulevaan, mutta pitäähän olla haaveita. Hyvää itsenäisyyspäivää sinne huomenna!
Yhdyn Lotan ajatukseen siitä, että pappeus ei ole ollenkaan niin raskas taakka kuin etukäteen ajattelisi. (Helppo huudella, kun on vielä pari vuotta kotiäitinä...)
Olen muuten huomannut, että kotona ollessaan pappeuteen alkaa suhtautua uudelleen melkein kuin opiskeluaikoina. Kotona on helppo haaveilla, kuinka tuoreesti, luontevasti ja paneutuvasti seurakuntatyötä toteuttaisi. Työelämässä ei olekaan aina yhtä helppoa olla visioidensa mittainen pappisnainen...
Lähetä kommentti