Entisiä kommunistimaita yhdistää ynseä asiakaspalvelu. Pohjois-Amerikasta juuri saapuneelle kontrasti on entistäkin jyrkempi. Budapestissa rahanvaihtotädin katse oli murhaava, kun kehtasin tulla hänen rauhaansa häiritsemään. Ylipäänsä asiakkaista halutaan päästä mahdollisimman nopeasti eroon ja jos ei muu auta, niin teeskennellään, ettei nenän edessä rasittavia kysymyksiä esittävää turistia edes ole olemassa. Töykeys ei useimmiten haihtunut minnekään edes silloin, kun jätin tippiä. Mutta jos epäystävällisyys ja tunkkainen unkarilainen ruoka ei häiritse, niin Budapest on kerrassaan ihastuttava kaupunki. Kiersin jälleen lempipaikkani, kävelykatu Vaci utcan, kauppahallin sekä linnavuoren katakombeineen. Juhannuspäivänä kaupungin valtasi Taiteiden yö –tyyppinen tapahtuma. Kaikki museot olivat auki yötä myöten, silloista viehättävin oli muutettu kävelykaduksi markkinakojuineen (ainakin oletan, että kyseinen silta on normaalisti autojen käytössä) ja kaikkialle oli pystytetty esiintymislavoja ilmaiskonsertteja varten.
Sunnuntaina oli vihdoin aika ylittää Romanian raja. Suuntasimme rautatieasemalle mielestämme hyvissä ajoin, mutta 45 minuuttia ei riittänyt alkuunkaan lipun ostamiseen. Päätimme maksaa mieluummin ekstraa ja ostaa lipun junasta, kuin odotella helteessä laukkujen kanssa seuraavaa vuoroa. Matka tulikin junasta ostettuna triplasti kalliimmaksi, sillä en saanut siellä opiskelija-alennusta, lisämaksu oli noin kahdeksan euroa ja loput vaihtorahoista konduktööri sujautti häikäilemättömästi omaan taskuunsa. Eihän siinä ollut kyse suurista summista, mutta moinen röyhkeä varastaminen otti silti pannuun. Romanialainen oli lähinnä hämmästynyt siitä, että se tapahtui Unkarin puolella. Romaniassa junalla matkustaminen on länsimaiselle äärimmäisen halpaa, mutta paikalliset opiskelijat suoriutuvat siitä entistäkin halvemmalla sujauttamalla pari euroa konduktöörin taskuun, niin että tämä katsoo läpi sormien liputtomuutta. Budapestin ja Oradean välillä se ei olisi kuitenkaan onnistunut, sillä virkailijat vaihtuivat useaan otteeseen. Kaupunkien välinen matka on noin 250 kilometriä ja autolla se taittuu kahdessa ja puolessa tunnissa. Hikinen junamatka kesti nelisen tuntia ja rajanylitys oli yllättävän nopeaa. Oradea on ensimmäinen kaupunki Romanian puolella, vain 8 kilometriä rajalta.
Suomessa ukkosta esiintyy kai enemmän kuin eteläisemmässä Euroopassa. Tämä ei perustu mihinkään faktatietoon, vaan ihan omiin mielikuviin. Vähänkin lämpimämpi sää Suomessa purkautuu aina ukkosena. Muualla helteet saattavat jatkua keskeytyksettä viikkotolkulla. Tämänpäiväinen 37 asteen helle tuntui kuitenkin tavallistakin tukalammalta ja ilma seisovalta, paksulta ja raskaalta, joten arvelin sen ihan oikein enteilevän ukonilmaa. Nyt jyrinä kuuluu jo ja ikkunasta puhaltaa ensimmäinen raikas tuulenvire. Katson parhaimmaksi sulkea tietokoneen ja kertoilla ensivaikutelmiani Oradeasta seuraavalla kerralla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti