suuri kurpitsa

Lapsiperhesunnuntai-ohjelmassa oli tällä kertaa kurpitsanpoimintaa. Suuntasimme naapurikylään maatilalle, jonka pellolta aukeni suomalaisittain erikoinen näkymä: silmänkantamattomiin tuollaisia isoja oransseja mollukoita. Sieltä sitten etsiskelimme täydellisen pyöreää kurpitsaa, vaan eihän aistimaaimasta ikinä löydy aivan täysin kurpitsan ideaa vastinetta. Melko lähelle sellaista pääsimme kuitenkin ja jossain vaiheessa siitä kaiverretaan täydellinen Halloween-kurpitsa. Toisaalta hieman harmi, etten ole täällä h-hetkellä todistamassa Halloween-huumaa, johon ainakin kauppojen tarjonnan perusteella valmistaudutaan vähintään yhtä suurella hartaudella kuin jouluun konsanaan. Toisaalta Kairossa riittää muutakin ajateltavaa ja ihmeteltävää. Lähden sinne noin kolmen viikon kuluttua. Poimittuamme kurpitsan ja työnnettyämme sen lastenvaunuissa (mikä toi etäisesti mieleen Tuhkimo-sadun) autolle maistoimme vielä kurpitsakeittoa sekä friteerattuja omenarenkaita. Oivallinen makuyhdistelmä! Tietenkin vierailimme jälleen yhdellä siideritilalla. Lupaan näiden idyllisten kuvien vastapainoksi joskus esitellä valokuvia naapurustostani ja ylipäänsä arkimaisemistani, mikä on rähjäisempää ja proosallisempaa mutta yhtä lailla viehättävää.

Äkillisen isänmaallisuuden puuskassa kävin yliopiston ulkkaritoimistossa utelemassa, löytyisikö yliopistolta muita suomalaisia. Löytyihän niitä, minun lisäkseni yksi. Tässä kaupungissa on siis todistettavasti jopa kolme suomalaista. Tämä tuorein tuttavuuteni on 22-vuotias tamperelainen teekkari. Muissa olosuhteissa olisimme tuskin koskaan tutustuneet, mutta täällä on kuin sydänystävän kohtaisi kun vastaan tulee joku, joka ylipäänsä on jotakuinkin samalta suunnalta maapalloa. Ensitapaamisen perusteella tulemme ihan hyvin juttuun, vaikka hänen mielestään olenkin vanha täti...