kuumehoureilua

En juurikaan katso kauhuelokuvia. Örkkileffat eivät voisi vähempää kiinnostaa ja psykologinen kauhu jää alitajuntaan kummittelemaan turhan voimakkaasti. Nähtyäni uhrilampaat en ikimaailmassa voisi kuvitella tarjoutuvani auttamaan tuntematonta ihmistä pimeällä parkkipaikalla pakettiauton lastaamisessa. Psykon suihkukohtaus viivähtää toisinaan ohimenevästi mielessä, kun suihkun kohina peittää kaikki ulkopuoliset äänet. Onhan noita suihkumurhia nähty useissakin elokuvissa, mutta Hitchcockilla on poikkeuksellisen mestarillinen kyky sukeltaa ihmismielen syövereihin. Samaisen herran ansiosta pidän aavistuksen verran epämiellyttävänä, jos ympärilläni on yhtäkkiä paljon lintuja. Jos tällä vuosikymmenellä tehtäisiin kauhuelokuva linnuista, olisi tappometodi nyt lintuinfluenssa eikä perinteinen ilmahyökkäys.

Syy, miksi jaarittelen lintuinfluenssasta, on äkillisesti päälle puskenut raju flunssa, joka on kylläkin sitä perinteistä ihmisversiota. En ole tottunut sairastamaan enkä nytkään osaa enkä ehdi pitää kunnon sairaslomaa, sillä Kairoon lähtö on edessä kolmen päivän kuluttua ja sitä ennen on vielä paljon tehtävää. Niinpä istun kotona ja teen sen minkä jaksan ja koetan komentamalla lähettää kuumeen ja yskän tiehensä. Täytynee olla tuplatarkkana, mitä suuhunsa panee Egyptissä, sillä flunssa ja vatsatauti samalla kertaa olisi vähän liikaa. Onneksi on matkavakuutus.

Ennen sairastumista ehdin pitää kotibileet. Puolet kutsutuista jätti saapumatta paikalla, mutta meillä oli silti varsin rattoisa ilta suomalais-ruotsalais-hondurasilais-romanialais-quebeciläis-kokoonpanolla. Teekkariystäväni jopa paistoi meille lettuja (pienen maanittelun jälkeen).

En valitettavasti pysty tarjoamaan teille enempää kuin tuon yhden ruskakuvan, joka on otettu työhuoneestani käsin. Se onkin lähes ainoa paikka, josta olen ruskaa ihaillut. Työpäivät ovat venyneet pitkiksi ja autottomuuteni sekä aikataulujen ristiinmenemisen johdosta en ole päässyt patikoimaan kansallispuistossa. Syksy täällä on ollut äärimmäisen outo: hetken aikaa oli jo normaalin koleita ja sateisia syyssäitä, mutta eilen aurinko taas paahtoi parinkymmenen asteen voimalla ja ihmiset astelivat hihattomissa paidoissa. Kairossa pitäisi olla luvassa tasaista kolmeakymmentä astetta. Turha silti kadehtia minua: pääsemme tuskin ollenkaan valoisaan aikaan ulos, sillä seminaaria on joka päivä aamuyhdeksästä iltakuuteen. Saimme tänään - siis ruhtinaalliset kolme päivää ennen lähtöä - tietää tarkan ohjelman sekä majoitus- ja kokoontumispaikan. Hotelli on aivan samoilla kulmilla kuin se kämäinen hotellin nimeä kantava luukku, jossa vähävaraisina opiskelijoina majoituimme Fridan kanssa kahdeksan vuotta sitten. Huone maksoi kymmen Suomen markkaa per yö ja laatu oli sen mukaista. Jotain edistystä on sentään tapahtunut kahdeksassa vuodessa, sillä tämänkertainen hotelli näytti vallan pramealta.