kolmetoista vuotta, ihan suotta

Niin kauan on jo aikaa kulunut Suomen ensimmäisestä ja ainoasta jääkiekon mm-kultamitalista. Uusintaa on toivottu ja odotettu, mutta niin vain odotukset täytyi jälleen kohdistaa seuraavaan vuoteen. Luvalla sanoen Leijonat ovat pelanneet koko turnauksen niin huonoa kiekkoa, että on ihme, että joukkue ylti edes neljän parhaan joukkoon. Tai sitten se kertoo jotain muiden joukkueiden tasosta. Näiden kisojen menestyjiähän ovat olleet perinteiset kiekkomaat Sveitsi, Latvia ja Norja. Muut joukkueet ovat muun muassa tahkonneet niin usein alivoimalla maaleja Bäckströmin taakse, että Suomen ylivoima on ollut enemmän kauhun kuin ilon aihe.

USA-ottelun jälkeen tuumasin, että voisin tarjota itselleni syntymäpäivälahjaksi paikan puolivälieräottelun katsomossa. Lippujakin näytti nettilippukaupassa vielä olevan. Mutta ei ollut enää aamulla. Toiveikkaana lähdimmme kuitenkin kohti hallia, jos vaikka sen kulmilla norkoilisi lippuaan myyviä. Meinasi tulla kiire, sillä emme mahtuneet tupaten täyteen bussiin joten jouduimme ravaamaan puolijuoksua jalkaisin hallille, jonne saavuimme kun peli oli jo alkanut. Ihmetys oli suuri, kun lippuja olikin saatavilla lippuluukulla. Lehterille kivuttuamme emme enää pitäneet sitä ihmeenä, sillä hallissa oli tyhjää vaikka kuinka. Tiedä häntä miksi varausjärjestelmä väitti ottelua loppuunmyydyksi. 57 dollaria ei ole lainkaan paha summa mm-semifinaalista, mutta kyllä siihen hintaan olisi pitänyt nähdä edes yksi Suomen maali. Ei auta, Venäjä oli kertakaikkiaan parempi joukkue ja sen tekemät maalit olivat komeita. Perun aikaisemmat puheeni siitä, että kotisohvalta ottelun näkisi paremmin. Kyllä vaan paikan päältä peliä hahmottaa kokonaisuutena paremmin, vaikka olimmekin lähellä katonrajaa. Suomalaiskannattajia oli yllättävän vähän. Tuntui, että jopa ruotsalaispaitaisia katsojia oli enemmän kuin suomalaisia, venäläismassoista puhumattakaan.
Kuikuilimme uteliaana Mertarannan koppia, mutta se ei osunut silmiimme. Sen sijaan satuimme kävelemään Ylen kisastudion ohi. Itse asiassa bongasin Tapio Suomisen kaljun jo hallin toisesta päästä. Tässä kuva kulisseista, olkaa hyvä.