Eilisten Jokelan tapahtumien jälkeen tuntuu vähän typerältä kirjoittaa omista suuressa mittakaavassa merkityksettömistä kuulumisista, mutta toisaalta minulta ei löydy viisaita kommentteja tuohon järjettömään tappamiseenkaan. Oma arkeni jatkuu ennallaan, vaikka tämä tapahtuma painuukin muistiin, kuten 9/11-iskut, Beslanin koulukaappaus, Politkovskajan murha ja muut silkkaa vihaa ja ihmisyydestä piittamattomuutta uhkuvat mielettömät väkivallanteot. Miten muuten Suomen tragediat sattuvat osumaan juuri Jokelaan? Junaturmasta taitaa juuri tulla kuluneeksi kymmenen vuotta. Katsotaan, mitä siellä tapahtuu vuonna 2017.Palaan vielä hetkeksi Kairoon. Basaari on aina elämys. Tungosta, kuumuutta, pimenevää iltaa. Joka askeleella joku on pysäyttämässä ja tyrkyttämässä "huippulaatuista" tuotettaan "erityisen edullisella" hinnalla. Teinitytöt nykivät hihasta ja pommittavat kysymyksillään. Kauppiaat laukovat pakolliset kohteliaisuutensa kauniista silmistä. Jossain vaiheessa basaarin kapeille kujille eksyy väistämättä ja tallustelee kortteleissa, joissa yhtään turistia ei tule vastaan, kunnes päätyy takaisin kultakauppasektorille ja pysähtyy ihastelemaan kaulakorua, joka verottaisi lompakkoa useilla sadoilla euroilla.
Sunnuntaina saimme työskentelyn päätökseen ja lähdimme ekskursiolle Wadi Natrumin luostareihin, jotka sijaitsevat autiomaassa parin tunnin ajomatkan päässä Kairosta. Ensimmäisessä luostarissa, jossa munkkeja on tällä hetkellä 160, meitä opasti valloittava Nikodemos, joka on aiemmalta ammatiltaan matematiikanopettaja. Egyptissä munkkien kuulema täytyy ensin valmistua yliopistosta (miltä tahansa alalta) ja käydä
armeija ennen luostariin tuloa. Nikodemos hauskutti meitä kuivisvitseillään tyyliin "Arvaatteko, miksi tuota vanhaa puista katon rajassa sijaitsevaa saarnatuolia ei enää käytetä?" Veikkailtuamme turvallisuussyitä ynnä muuta, kuului vastaus: "Koska meillä on nykyään äänentoistojärjestelmä". Hän oli todella otettu siitä, että me kaikki osasimme koptia ja niinpä päädyimme resitoimaan koko porukalla koptinkielisiä rukouksia. Pitkän ja perusteellisen kierroksen jälkeen me kaikki olimme valmiita suutelemaan maata Nikodemoksen jalkojen alla ja hän puolestaan toivoi saavansa yhteiskuvamme hotmail-osoitteeseensa. Ja se paikka kun näytti siltä, ettei siellä olla internetistä kuultukaan...Kotimatka oli pitkä ja uuvuttava. Tuomas ja minä jouduimme yöpymään Frankfurtissa järkyttävän kalliissa lentokenttähotellissa, jota emme onneksi joutuneet itse maksamaan. Hintatasoa kuvaa hyvin se, että 2 desilitran vesipullo maksoi lähes kolme euroa. Fraknfurt-Montreal -välisellä lennolla takapenkiltä raikasi kotoisa "perkele", joka tuli Kanadaan keikkailemaan menossa olevan suomalaisen hevibändin suusta. Heillä olisi ollut tänään keikka Québecissä ja uhosin kovasti tulevani kuuntelemaan heitä, mutta päätin kuitenkin, että 25 dollaria örinähevistä ylittää isänmaallisuuteni rajan. Bändin nimi on Ensiferum, jos se jollekin teistä jotain sanoo.
Kotona taas. Väsymys on kova, mutta työt painavat päälle ja jo ensi viikon perjantaina on edessä lähtö San Diegoon raamatuntutkijoiden kansainväliseen jättikonferenssiin. Olla möllöttäminen siirtyy näin ollen hamaan tulevaisuuteen.
2 kommenttia:
Kylläpä naista viedään ympäri maailmaa. Itse keskityn möllöttelyhommiin ja aika ajoin (mutta vain aika ajoin) haikailen matkustelun, työskentelyn ja aikuisten maailman perään.
Kotona on hyvä, kun muistaa, että aikuisten maailma kyllä jaksaa odottaa muutaman vuoden. Siihen asti keskityn "keskustelemaan" kaksivuotiaan kanssa muun muassa siitä, saako sormiväreillä maalata seiniin. Muutakin olemme kaiketi jutelleet, koska samainen kaksivuotias osasi kertoa toisille lapsille, että isä "kastelee pikkuvauvoja Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen".
Nauti sinä matkoistasi ja työstäsi! Oikein hykerryttää ajatella sinua käsikirjoituksia tutkimassa ja koptilaisia rukouksia resitoimassa. Kuulostaa ihan totiselta akateemiselta elämältä ja vaatii vähän mielikuvitusta kuvitella rakas (mm.) tilitys- ja biletyskaveri keskelle sitä. Meistä on moneksi.
Ei voi kuin jatkaa edellisestä, että työntäyteistä aikaa sulla kuulostaa olevan! Toisaalta, maailmaa on mukava nähdä ja konffat on parhaimmillaan monella tapaa antoisia. Toivotaan sitä myös San Diegolta!
Lähetä kommentti